Historia

Tässä pieni info-osio osteopatian historiasta, ja ajatusmaailmasta johon osteopatia pohjautuu.

Osteopatia on Yhdysvaltalaisen lääkärin Andrew Taylor Stillin (1828–1917) kehittämä manuaalinen hoitomuoto. Still toi osteopatian julkisuuteen vuonna 1874.

Still toimi Amerikan sisällissodassa lääkintäupseerina ja näki siellä paljon kärsimystä ja kuolemaa. Hän menetti kolme lastaan aivokalvontulehdukseen. Kokemustensa pohjalta Still koki tyytymättömyyttä sen aikaista lääketiedettä kohtaan ja halusi kehittää tehokkaamman hoitomuodon.

Still tutki paljon anatomiaa ja huomasi tuki- ja liikuntaelimistön toiminnan vaikuttavan terveydentilaan. Hän oivalsi optimaalisen terveyden olevan mahdollista vain, jos kehon kudokset ja solut toimivat keskenään harmonisessa liikkeessä. Tämän pohjalta hän tuli siihen tulokseen, että sairaus johtuu pienistä anatomisista muutoksista. Still todisti, että hoitamalla kehoa käsin voitiin sen toimintaa normalisoida ja saavuttaa terveys.

Still perusti osteopaattisen hoidon neljälle periaatteelle:

  1. Keho on kokonaisuus, pitäen sisällään fyysiset, psyykkiset sekä henkiset ominaisuudet.
  2. Keholla on omat itsesäätely- sekä paranemismekanismit.
  3. Kehon rakenne ja toiminta ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.
  4. Hoito perustuu näiden kolmen periaatteen ymmärtämiseen sekä yhteensitomiseen.

Yhdysvalloista osteopatia levisi Englantiin 1900-luvun alussa, jolloin Stillin oppilas John Martin Littlejohn perusti osteopatiakoulun Lontooseen (British School of Osteopathy). Ensimmäiset  Suomeen saapuneet osteopaatit saivat koulutuksensa Lontoossa.